lauantai 29. tammikuuta 2011

Yhden asian loppu on toisen alku

Ah, en tiedä miten aloittaa. Tuntuu niin tyhjältä, surulliselta, väsyneeltä, masentuneelta. Tää flunssakaan ei paljon mielialaa nosta. EILC on ohi ja ihmiset lähteneet toisiin kaupunkeihin. Kielikurssi oli kyllä hieno kokemus. Jotain tuli siinä samalla opittuakin niin kielestä kuin Alankomaista ylipäätään. Opettajat olivat kärsivällisiä, koska joskus tunnin jutut meni ihan aiheen vierestä. Paljon tuli naurettua :) Opettajatkin huomauttivat, että meidän ryhmä oli hyvin tiivis ja meillä oli hyvä yhteishenki. Jotain, mitä en aikaisemmin ole kokenutkaan näin isossa porukassa.

Meillä oli viimeisenä päivänä alkeiskurssin koe ja ihan hyvin se meni, vaikka puheosuudessa takeltelikin. Muut osuudet olivat luetun- ja kuullunymmärtäminen sekä tietenkin kirjallinenosuus sanaston ja kieliopin osalta. Aika helppo kokonaisuus kuitenkin. Kokeen jälkeen menimme yhdessä syömään pannukakkupaikkaan Hoogstraatje:en keskustaan ja opettajat lahjoivat meitä pienillä esineillä hyvien ainekirjoitusten vuoksi. Pojat saivat lasit, joissa oli kuva amsterdamin taloista ja oranssista pyörästä. Suomalaisten tyttöjen porukka sai tee ja sekahuoneen porukka sai teepussialustat, joissa oli kuvia tietenkin tuulimyllystä, tulppaaneista, sekä hollannikkaista. Sekahuoneen porukka sai kahvimukit mietelauseineen. Meidän huoneenporukka sai pienet taulut, joissa luki jokaisella eri mietelause. Minun mietelauseeni oli, että kello ei tikitä missään samalla tavalla kuin kotona. Toisilla luki, että pilvien takana paistaa aurinko ja oma koti kullan kallis. Näitä pieniä tauluja näkee paljon ravintoloiden vessoissa. Kiva muisto joka tapauksessa.

Tällä viikolla olen juossut kielikurssin ja orientaatiotuntien välillä - raskasta. Olin maanantaina uudella kaupunkikierroksella, tiistaina tutustuimme uusien TET eli tomorrow's education today kurssilaisien sekä muiden opettajavaihto-opiskelijoiden kanssa ja saimme infomateriaalia kursseista, aikataulut sekä opiskelijatkortit, joilla tosin et täällä paljon mitään tee. Esimerkiksi ruoka-alennukset ovat olemattomat. Opiskelijalounas on täällä yleensä 4-5 €. Koska olemme ulkomailta, emme saa bussissa alennuksia, mutta voimme saada juniin opiskelija-alennukset, jos ensin todistamme johonkin hollantilaiseen pankkiin olevamme opiskelijoita täällä ja perustamalla pankkitilin, jota pitää siis anoa. Tämän jälkeen voimme anoa alennuskorttia junayhtiöltä. Kortti maksaa ensin 55€ jonka jälkeen voit saada 40% alennuksen. Aika hankalaksi on tehty. Tosin neljä kaveria matkustaa tällöin sinun mukanasi 40% alenneksella, mutta kortti on henkilökohtainen ja kuvallinen, joten sitä ei voi lainata kavereille. Pankkitilin avaaminen ja sen ylläpitäminenkään ei ole ilmaista. Sekin maksaa vuosittain muistaakseni 50 € vuosi. Saatan nyt valehdella, mutta kuitenkin se maksaa.

Kävimme myös keskiviikkona Köller-Müller museossa Otterlossa lähellä Arnhemia. Museo on ollu alunperin Helen Köller-Müllerin yksityinen kokoelma, jonkahän sittemmin halusi muodostaa taidemuseoksi, että taulut säilyisivät suvussa, mutta jokaisen katseltavana. Taidekokoelmaan kuuluu paljon van Goghin teoksia (toiseksi eniten maailmassa), mutta myös Monetin, Picasson ym. kuuluisien maalareiden maalauksia tai veistoksia. Museon ympärillä on myös veistos puisto. Alue on iso ja keskellä luontoa ja siellä voi ottaa pyörän ja pyöräillä, vierailla ravintolassa tai muissa museoissa. olin kyllä erittäin vaikuttunut van Gogheista. Vaikka olen nähnyt kuvia maalauksista, ne eivät kerro koko tarinaa, koska ei voi nähdä värejä tai siveltimen vetoja aidosti. Kaikkein suurin elämys minulle oli, että niin monen väreiltään vahvan ja liikkuvan ja rauhattoman van Goghin maalauksen keskellä oli yksi erittäin kaunis, harmoninen, hilitty, tyyni maalaus vaalean punaisesta puusta, jonka oli siis edelleen tehny van Gogh. Se pysäytti. Vau. harmi, ettei hän eläessään saanut arvoistaan huomiota. Van Goghin tarina on surullinen.. Van Gogh on osa Alankomaiden historiaa. Hänen maalauksissaan näkyy paljon maisemia, jotka kuuluvat tänne. Tämän jälkeen on pakko käydä Amsterdamin van Gogh museossa, jossa on suurin kokoelma van Gogheja. Mutta todella, voisin ottaa sisustukseeni muutaman van goghin ja etenkin sen vaaleanpunaisen puun.

Mutta sitten opiskeluihin: TET vaikuttaa mielenkiintoiselta, tosin en tiedä miten selviän täällä. Olen erikoistunut alle seitsemän vuotiaisiin ja täällä opiskellaan enemmän yli seitsemän vuotiaiden juttuja. Toisaalta se on hyvä, että saan opintoja sinnekin, mutta me tehdään täällä kouluopetuksia, jotka voi mulle olla hankalia... Katsotaan miten selvitään. Kaikki tyypit TET:ssä on (mitä todennäköisemmin) mua 2-5 vuotta nuorempia. Täällä on kaveruksia Irlannista, Iso-Britanniasta, Itävallasta. Yksi tyttö tulee Tallinnasta, toinen Norjasta, yksi poika Parisiista ja toinen Latviasta. stten "yläasteikäsiä" opettavat tulevat mm. Yhdysvalloista sekä Ruotsista. Täällä on siis paljon englantia äidinkielenään puhuvia. Irlannista ja Britanniasta tulevia on hankala ymmärtää, niiden lausuminen on niin erilaista, mut jospa siihen tottuis. Vähän pelkään, ettei mulle löydy kavereita. Ihmiset on jo niin linkittyneitä toisiinsa. Noh, ei heitetä vielä kirvestä kaivoon.

Tänään lauantaina jätimme siis De Holdeurnin taaksemme ja muutin Vossenveldiin (Kettukenttä). Tää on vähän halvemmalla asuinalueella eli täynnä betonisia kerrostaloja, joista en sitten tykkää ollenkaan. Kämppäni on siis opiskelija-asunnossa, jossa majoittuu yhdeksän henkilöä omiin huoneisiinsa. Meillä on yhteinen keittiö ja vessat, mut jokaisella on oma suihku ja pesuallas. Olihan tää tai onhan tää edelleen shokki holdeurniin verrattuna, mutta jospa sitä jaksais kolme kuukautta täällä asua. Tää on... "kortepohjamainen"! Niin, ei silti vielä tunnu kotoisalta, vaikka kortepohjassa on asuttu pari vuotta. Ikkunasta mulla on ihan kiva näkymä pienelle joelle, jossa menee rahtilaivoja silloin tällöin. Hyvä puoli on, että kaupat ja pankkiautomaatti eivät ole kaukana verrattuna Berg en Daliin. Ja kun on pyörä pääsee mihin vain. Täytyy tässä jossain vaiheessa jaksaa lähteä etsimään lenkkeilymaastoa. Tässä lähellä eli muutaman kilometrin päässä pitäis olla joku puisto..

Onneksi netti toimii ja skype! Kyllä se tästä...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti