...siinähän se pyhä kolmio tälle viikonlopulle on ollutkin. Perjantaina meillä oli kaupunkikierron oppaan kanssa. Oppaana meillä oli jo eläkkäällä oleva kieli- ja kulttuurintutkija herrasmies, joka kertoi Nijmegenin historista ja näytti Nigmegenin "mielenkiintoisimmat" paikat, pilke silmäkulmassa. Nijmegen on Alankomaiden eli Hollannin vanhin kaupunki, mutta yli 90% kaupungista on rakennettu uudelleen, koska ensimmäisessä maailmansodassa saksalaiset pommittivat Nijmegenin ja toisessa englantilaiset. Nijmegen on alunperin kuulunut Rooman valtakuntaan ja ollut yhtä linnoitusta. Se siitä historiasta. Tärkeintä on, että tiedämme nyt, missä on parhaat shoppailumestat ja kaupungin vanhin pubi sekä panimoravintola, johon piipahdimme kierroksen päätteeksi. Vanhin pubi on nimeltään "de blauwe hand" eli siniset kädet, joka tulee siitä, että se oli suosittu farkkujen tekijöiden pubina, jotka tulivat töiden jälkeen kaljalle pubiin ja heillä oli väriaineesta siniseksi värjäytyneet kädet. Loogista. Teimme kävelykierroksen sateessa ja usvassa, mikä teki kaupunkikierroskuvista hyvin salaperäisiä ja meistä palelevia ja näkäisiä..
Teimme panimossa lupauksen, että jokainen tekee mitä huvittaa, mutta yhdeksältä kaikki tulevat "common room":iin eli yhteisiin tiloihin ja vietämme illan yhdessä hyvän seuran ja juoman parissa. Illan piti olla leppoisa, mutta ruotsalainen ystävämme opasti meidät pyramidijuomapelin ääreen. Annoin lasten oikeus -korttini pelikorteiksi, jotka sekoitettiin samassa huoneessa asuvan suomalaistytön kortteihin, joissa oli kuvia scandinavian hukseista. Lapset ja puolialastomat miehet yhdessä, olihan se "hauskaa". Siinä sitä sitten istuttiin ilta, lopuksi hyvin humaltuneena. Toki voimme hyvällä omalla tunnolla sanoa, että harjoittelimme korttien avulla numeroita hollanniksi sekä illan päätteksi lauloimme (= huusimme) hollantilaisia lauluja, joita olemme kuulleet tunneilla, antaumuksella. Jokainen osaa sanat jo aika hyvin, ainakin kertosäkeistöistä :) Onnistuneet bileet joka tapauksessa! Aamulla siivosimme suomalsien kämppikseni kanssa common roomin sekä kävin tutustumassa lähemmin lähiympäristöön (Jostainhan niitä kharmapisteitä piti saada).
Seuraava ilta piti ottaa rauhallisesti, mutta... Jotainhan sinä iltana piti tehdä. Koko päivä norkoillen kämpillä, ei hyvä, niet goed. Halusin nähdä vanhimman pubin, koska emme edellisenä päivänä mahtuneet sinne sisään. Lähdin kaupunkiin yksin, koska pyöräilijäpojat (venäjänkielinen latvialainen sekä tsekkiläinen) olivat jo siellä. Olimme sopineet, että soitan, kun olen kaupungissa. Noh, soitan tsekille, ei vastaa. Yritän soittaa latvialaiselle, ei yhteyttä puhelimeen. lähetän kummallekin viestin, ei vastausta. Noh, pyöräilen grote markt:lle eli isolle aukiolle ja näen tsekkilaisen pinkin poyörän parkkeerattuna lähelle vanhinta olutpubia. Kävin katsomassa olisivatko pojat siellä, mutta eivät. Onneksi he sitten sattuivat tulemaan vastaan aukiolla. Ihmettelin mikä on, kun ei vastata. Latvialaisen puhelin ei toimi ja tsekkiläinen jätti omasta de Holdeurniin, että näin. Kävelimme pimeässä puistossa ja olimme jo lähdössä kotiin päin, kun neljäs kaverimme, italiainen, tuli sattumalta vastaan eräällä kadulla. Kysyin, että oliko hän yrittänyt soittaa meille. Italilainen vastasi, ettei ollut muistanut ottaa kenenkään puhelinnumeroa kännykkäänsä. Että tällaista se on kuulkaa näitten poikien kanssa täällä.
Istuimme ensin hetken Camelot-nimisessä pubissa, jossa tilasin hollanniksi omenamehua, jota täällä paljon juodaan. Sitten seuraamme liittyi asuntotoverini virolainen tyttö. Siitä italialainen ja tsekkiläinen lähtivät asunnoille väsyneenä perjantainbailuista. Me jatkoimme latvialaisen ja virolaisen kanssa vanhinpaan pubiin hegailemaan. Odotellessamme muita tulevaksi kaupunkiin, juttelimme parin hollantilaisen kanssa ja he neuvoivat meille toisen hyvän pubin, jossa paikalliset käyvät. He opastivat meille hyvän ruokapaikan, pyöräilypaikan sekä konserttipaikan. Hollantilaiset ovat erittäin ystävällisiä. He haluavat auttaa joskus silloinkin, kun et tarvitsisi apua. Esimerkiksi suunnatessamme vanhinpaan pubiin, eräät miehet opastivat meille tien ja kertoivat paikan tarinan. Mutta tämän on vain hyvä. Kun toiset saapuivat, istuttiin hetki ja lähdettiin etsimään tätä paikallista hyvää pubia.
Ensin näytti jo pahalta, että paikkaa ei löydy, mutta Maxim löytyi ja olikin oluen ystäville (jona en itseäni pidä) oikein hyvä pubi. Siitä tuli muutaman kantapaikaksi kuukaudeksi. Minun ei pitänyt ottaa mitään tänä iltana, mutta tulihan sitä sitten sorruttua tarjottuun yhteen salmariin (joka oli paljon parempaa täällä kuin Suomessa) ja olueeseen. Minkäs teet kun istut 20-vuotiaiden ruotsalaisen miehenalun ja suomenruotsalainen tytön sekä suomalaisen huonekaverini kanssa, jotka hokivat koko illan lausetta "This bier is so cheap and it's local and it's good, and it's strong and this bier is so cheap..." Noh olihan se halpaa, verrattuna Suomen ja Ruotsin hintoihin erikoisoluissa. Join tänä iltana kokonaisen kaljatuopillisen ensimmäistä kertaa elämässäni. Se oli valkoista olutta sitruunalla. Olutasiantuntijoidemme mukaan hoegaarden on kauheaa kuraa verrattuna tähän. Noh, kyllähän sen joi, kun se tarjottiin ja ilmaiseksi sai :) Täytyy kyllä myöntää, että laatuoluista nauttivat ystäväni Suomessa pitäisivät mm. tästä paikasta (vinkki).
Ilta meni pitkäksi, taas, mutta hauskaa oli, taas. Meidän suomalaisruotsalainen joukkomme erottui kyllä pubista vähän liiankin hyvin. Puhuimme ja nauroimme liian kovaan ääneen ja osa meistä oli hiprakassa. Hollantilaset istuivat pubissa tyynesti, siemaillen rauhallisesti oluitaan tekemättä mitään suurempia eleitä. Ennen lähtöä etsimme pizzeriaa. Kun puhuimme taas hollantilaisille, meille selvisi, että he eivät syö öisin pizzaa, pizza on päivällistä varten. Kebabia on kyllä tarjolla. Menimme kebabille ja sen jälkeen muut ottivat taksin ja minä hyppäsin pyörän selkään. Luulin jo tässä vaiheessa, että ilta on ohi ja peti odottaa, mutta mitä! Pian aloitettuani kotimatkan aloin ihmetella takarengastani ja huomasin, että rengas on tyhjä. Olen yksin, keskellä yötä Nijmegenin pimeällä kadulla ilman taksinnumeroa. Soitan tietenkin kämppikselleni, jonka puhelimeen en saa yhteyttä. Lähetän viestin, jonka jälkeen hän soittaa, että ovat jo lähes kotona. Päätän pyöräillä kaikki 6-7 kilometriä rengas tyhjänä, että kukaan kaikki näyttäisi olevan hyvin, eikä kukaan saisi minua kiinni. Kyllähän siinä kuuma tuli! Kämppikseni jäi odottamaan minua kotia lähelle olevalle casinolle ja soitti minulle vähän väliä, että kaikki oli jees. Onneksi täällä pidetään toisista huolta.
Sunnuntaina oli kaunis ilma. Aurinko paistoi ja maa oli vihreä. Ajatelkaa nyt vähän: tammikuussa maa on vihreä kuin toukokuun parhaina päivinä. Jotenkin tää ei vaan mee mun päähän. Odotan siis jo kesää, koska mun päässä kevät on jo pitkällä. Eli en voinut jäädä sisälle norkoilemaan vaan lähdin hölkkälenkille lähellä sijaitsevalle luontopolulle. Huomasin ihmeekseni, että siellä oli paljon hollantilaisia liikkeellä farkuissaan. Vähän niin kuin sunnuntaiajelulla, johon on yhdistetty kavelylenkki ja pannukakkujen syönti. Polku vei nimittäin pannukakkukahvilaan, jonka lähellä sijaitsi näköalapaikkoja. (Oli vähän sama meininki kuin Tampereen pyynikin munkkikahvilassa sunnuntaisin, mutta isommassa mittakoossa) JA mitkä näkymät oli matkan varrella! Voisi sanoa, että sieluni lepää näissä maisemissa, on peltoa, on hienoja taloja, on eläimiä.. On helppo hengittää. Illalla vein kielikurssilaiset tänne syömään pannukakkuja. Otin makean pannukakun hedelmillä ja kermavaahdolla. Pannukakku oli kuitenkin enemmän kuin meidän iso ja paksu lettu. Todella täyttävää ja hyvää, lekker. Kävelimme vain kuutamon valaistessa tiemme keskellä metsää takaisin de Holdeurniin ja tietenkin koneille internettiin.
Muuten: Tsekkiläinen ystäväni oli niin ihana, että korjasi pyöräni, eli paikkasi sisäkumin, jossa oli reikä. Toki katsoin korjaamista, että ehkä joskus osaisin itsekin, mutta ei minusta mitään hyötyä muuten ollut. Tätä se kuitenkin on täällä, pyöriä pitää osata korjata. Me kuulutaan pyöräjengiin, joten se on vähän niin kuin "yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta" :) Kyllä ystävien arvon tuntee niin Suomessa kuin täälläkin.
Tänään muuten huomasin jotain muutakin. Tunsin olevani onnellinen. Kaikki on hyvin Suomessa ja kaikki on hyvin Hollannissa. Kaikki on hyvin. Ei hassumpaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti