maanantai 3. tammikuuta 2011

Ensimmäinen kielikurssipäivä takana

Matka jatkui Amsterdamista Nijmegeniin junalla eilen aamulla. Junasta näkyi enimmäkseen peltoja, lampaita, pari tuulimyllyä (tietenkin) ja aina välillä peltojen keskelle ilmestyi kyliä ja kaupunkeja. Pidin tiukasti kiinni junalipustani koko matkan. Hämmästyksekseni kukaan ei koskaan puolentoista tunnin matkan aikana tullut tarkastamaan lippua. Kun pääsin Nijmegeniin kauhistuin, koska matkakeskuksen ympärillä oli kauheita rakennuksia, mutta onneksi keskustassa ja kaikkialla muualla arkkitehtuuri kukoistaa :) Kävin heti shoppailemassa keskustassa jossain halpamarketissa tarvikkeita, kuten pyyheitä ja shampoota. Sitten bussilla asuntolaan uutta OV-shipkaartenia käyttäen. Bussit on ktl hyvin varustettuja tässämäässä. Busseissa on näytöt, joilla lukee jokainen pysäkki, kerrotaan seuraava pysäkki etukäteen ja jokainen pysäkki kuulutetaan myös erikseen. Niisä on myös kameravalvonta. Huipputekniikkaa! Matkustaminen on silti kallista.

Tapasin pian kolme muuta jo saapunutta kaveria. Joukkomme kasvoi vain muutamalla kurssilaisella. Opettajatkin tulivat illalla paikalle ja ihmettelivät asiaa. He tekivät meille ruokaa sekä opastivat meitä ensimmäiseen kurssipäivään. Illalla nukkumaan mennessä meitä oli kahdeksan, neljä suomalaista tyttöä, slovenialainen, liettualainen tyttö sekä ruotsalainen ja tsekkiläinen poika. Aamulla, kun heräsimme, joukko oli kasvanut kolmella pojalla, yksi Suomesta, yksi Italiasta ja yksi Latviasta, Riikasta, jossa matkalaukkuni voivat edelleen sijaita (murr).

Menimme koko porukka yhdessä busseilla Nijmegenin isoimpaan rakennukseen, joka on 20 kerrosta korkea yliopiston rakennus, jossa kieliopinnot pidetään. Opimme esittelemään itsemme, kuten tavallista. Siinäkin oli kyllä tekemistä. Lausuminen on äärettömän vaikeaa. Pitää lausua sanoja niin, että kähistää kurkkua tietyissä kohdissa, mutta lähes joka sanassa. Sanat eivät näytä siltä miltä ne kuulostavat lainkaan.

Kurssin jälkeen kävelimme minun kartan lukutaitoni ansiosta ostamaan pyöriä opettajan neuvomasta paikasta. Kukaan ei kävele täällä kuin vain pakolliset matkat autolta, pyöräparkista tai bussipysäkiltä jonnekin, mihin niitä ei voi viedä. Kun kävelimme muutamat kilometrit huomasimme, että jalkakäytäviä ei koskaan käytetä, koska ne olivat lumessa ja jäässä, kun taas pyörä- ja autoreiti olivat sulia. Jalkakäytävät olivat erittäin kapeita, koska niillä ei oleteta kulkevan kuin yhden ihmisen, jos senkään. Meidän yksitoista henkinen joukkomme oli ihme tässä kaupungissa kävelemässä. Ostin minäkin pyörän kolmen muun kaverini kanssa 65 eurolla. Koska itse jään tänne opiskelemaan, on helpompi, jännempi, paljon halvempi ja nopeampi kulkea pyörällä, kuin esimerkiksi bussilla. Kaikkialle voi mennä pyörällä, jopa paremmin kuin autolla. Mahtavaa!

Ennen kuin lähdimme kotiin päin, kävimme ostamassa ruokaa paikallisesta marketissa nimeltä COOP. Hinnat olivat suomentasoisia tai kalliimpia paitsi alkoholijuomat. Löysimme mielestämme selityksen hollannin kieleen. Tämän jälkeen kävimme vielä korjauttamassa samaisessa liikkeesä erään kaverin pyörän. Sen jälkeen johdatin punaisella "hevosellani" pyöränelikkomme turvallisesti takasin De Holdeurniin eli asunnoille. Uusi kurssilainen saapui samaan aikaan ja asetttui minun ja kaverini huoneeseen tuomaan virolasita psykologin asiantuntemustaan joukkoomme. Illalla saimme netin käsiimme. Lähes kaikki toivat koneesa yhteisiin tiloihin, koska netti toimii ainoastaan siellä. Kaikilla oli kannettavat pöydillä, välillä heitettiin muutama sana toisillemme, mutta lähinnä surffasimme netissä helpottaen vierotusoireita vuorokauden kestäneestä netittömästä ajasta. Vain slovakialainen tyttö tylsistyi katselemaan tyyppejä koneella ja sulkeutui huoneeseensa, enkä ihmettele.

Mitä huominen tuo tullessaan, katsotaan! Toivottavasti matkalaukkuni. PLEASE!

P.S. Pahoittelen kirjoitusvirheitä. Päivä oli pitkä ja rankka kaikesta hauskasta huolimatta, joten kirjoitusvirheet voivat johtua siitä, että silmäni eivät pysy enää auki, eivätkä sormeni tottele aivoista lähettettyjä käskyjä. Joten: Hyvää yötä! (en osaa sanoa sitä vielä hollanniksi:)

2 kommenttia:

  1. Hola! Siellä on jossain myös semmonen suomalainen Tarmo, eli jos törmäät, niin sano terveisiä... =)

    VastaaPoista